Uskallan väittää kuuluvani joulupukin lähipiiriin. Niin sujuvasti oli kaikista tärkeimpiä joululahjatoiveitani kuunneltu. Sain lahjaksi pyjamahousut, villasukkia ja aikaa kaikista rakkaimpien kanssa.

Ollessani kotipuolessa käymässä pääsin havaitsemaan erityistä keskusteluyhteyttä, joka muodostuu vain isovanhempien ja vauvojen välille. Omasta keskusteluyhteydestäni ei vuosien vieressä ole jäännyt muistikuvaa. Välillä jopa tuntui, että isovanhemmat lukevat vauvan tarinointia ja jutustelua ihan eri korvilla, kuin päivittäin juttua kuuntelevat vanhemmat.

Makasinkin yön tunteina retkisängyssä. Ilma oli niin kuuma, että useimpien maiden saunat kalpenisivat kateudesta. Sänky oli hyvin jousitettu, valmis ampumaan nukutettavan vauvan kohti kirjahyllyä, vaikkei vauva edes osaa vielä lukea. Vauva heräili neljän aikaan katsomaan parvekkeella kirkkaina loistavia jouluvaloja ja alkoi innoissaan kertomaan tarinoitaan ja kutsumaan äitiään aamupuuhille. Ulkona loistaa niin kirkkaasti, täytyy varmasti olla aamu jo.

Äiti ei kuunnellut vauvan juttua alkuunkaan, vaan yritti sitkeästi puhua aamun valokajon vaan johtuvan käsitteestä ”mummin jouluvalot” vaikka selvästikin jo sarastaa. Mummi kuitenkin kuuli vauvan huomenen toivotukset, tullen itsekin tervehtimään saapuvaa aamua. Äiti jäi väittelyssä häviölle, keräsi murtuneena silmäpussinsa ja lähti tervehtimään kahvinkeitintä ja tuntien kuluessa oikeastikin valkenevaa päivää.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s