Valon leikkiä lasipinnalla

Olen viimeaikoina rakastunut palavasti turkoosin eri sävyihin. Kun rakkauteen yhdistää vielä ennen joulua hankitun memorywiren (onko tälle suomenkielistä termiä? muistivaijeri?), niin soppa on valmis.

Yleensä turkoosi mielletään ruskettuneen ihon kaveriksi, mutta uskoisin että tämä sopii kalpeille käsillenikin. Itse muutun kesäisin hetkeksi valkoisesta punaiseen, ja syksyä kohden takaisin valkoiseen. Kuka sitä rusketusta kaipaa….

Memorywire myös paransi traumani rannekorujen suhteen. En oikein osaa käyttää rannekoruja, saati sitten tehdä niitä. Tavallisella lukolla kiinnitys tuntuu vaikealta. Lisäksi lukon kiinnitys niin vähäisen työn jälkeen tuntuu turhauttavalta. Muutamana jouluna pujottelin helmiä kuminauhoihin, mutta kuminauhat tuntuvat helmiä kuluttavilta, lisäksi pelkään aina, että ne menevät katki. Itselläni ranteet ovat lisäksi melkein lapsen ranteita vastaavat, joten normaalikokoisten ranteiden paksuus on ollut aina työläs arvioida…