Karkkivärejä talvimaisemaan

Lumi saapuikin sitten tänne eteläänkin oikein kinostellen. Hieman hämmentävää kun takapihalla on uponnut hankeen melkein nilkkoja myöten. Myös kissat ovat olleet hämmentyneitä, kun ulkohäkkiin vievä putki on ollut lumen peitossa. Sitkeästi sukeltelemalla ja kahlaamalla on kuitenkin päästy haistelemaan alkavan kevään tuoksuja. Kiipeilypuu on ollut hieman liukas, eli hangessa näkyy tömähtäneen kissan takapuolen jälki. (Tälle ei tietenkään sovi nauraa, se ei ole liukastumista vaan tarkoituksellista tassujen pitokyvykkyyden testaamista).

Silikonikoruista on jäänyt lukkoja, joten päätin soveltaa tällä kertaa avainnauhaan. Helminä oikein hekumallisen marjapuuronväriset puuhelmet. Oikein ihanan pirteä. Näitä pitäisi tehdä enemmänkin. Etenkin kun nyt on niin onneton tilanne että Accu-Flex on loppu, enkä ole vielä jaksanut selvittää että mistä kannattaisi tilata….

Mainokset

Rakkaudesta hopeaan

Päivät kuluvat hurjan nopeasti ja ikkunoista kiirivä valo vihjaa kevätsiivouksen ajankohtaisuudesta. En vuosi sitten ison mahani kanssa pystynyt pesemään ikkunoitakaan ja se on valitettavasti nähtävissä.

Tällä kertaa kuvaan pääsivät pitkästä aikaa hopeasta tehdyt korvakoruni. Mukana myös aivan ihanakiiltoisia keshi-helmiä. Vauvamme pääsi muutamaksi tunniksi harjoittelemaan äänenkäyttöä isoäitinsä ja Black Sabbathin kanssa ja vanhemmat pääsivät  testaamaan Kaskis-ravintolan illallista. Tapani mukaan hermoilin ja käytin valtavasti aikaa korvakorujen tekoon, päättäen kuitenkin jättää hiukseni auki. Korvakoruissa lienee kuitenkin vähän samaa, kuin kauniissa alusasuissa. Se, että itse tietää on pääasia.

img_5446

Kuinka selviydyn vauvauinnista?

Nyt vauvauinnin ”konkarina” (eli jo toiselle kaudelle siirtyneenä) ajattelin kirjoitella hieman muistiin ohjeita ja vinkkejä jotka olisivat olleet minulle avuksi. Nämä ovat vain vinkkejä jotka toimivat meille, ensisijaisesti kannattaa noudattaa uinnin vetäjän ohjeita sekä uimahallista/ kylpylästä saatuja vaatimuksia.

  1. Rentoudu ja hengitä syvään. Jos vauva aistii hänen uimakaverinsa, oman itsensä jatkeen hermostuvan ja pelkäävän pudottamista ja vettä niin vauva itsekin hermostuu ja alkaa pelkäämään.
  2. Itse altaaseen ei koskaan vahinkoja sattunut, altaan reunalla odotellessa mahdollisuudet ovat kuitenkin vielä mihin vain. Odotellessa ollaan kuitenkin paikoillaan jonkin aikaa. Itse hyödyin kertakäyttöisestä uimavaipasta normaalin uimavaipan lisäksi.
  3. Rauhallisuutta siirtymisiin ja turvallisuus ennen kaikkea. Altaan reunalla on liukasta ja jos vauva on turvakaukalossa pyyhkeisiin peiteltynä niin turvavyöt on hyvä olla siirtymisissäkin kiinni.
  4. Jossei turvakaukaloa saa uintiin mukaan, niin monesta hallista löytyy bumbo-istuimia vauvoille ja sain vinkin myös ikeakassista vauvan väliaikaisena laskupaikkana.
  5. Itselle istuva, helposti puettava uimapuku! Uimapuku on pystyttävä usein pukemaan yhdellä kädellä, vauvan hermostuessakin. Istuvuus on myös tärkeää. Altaalla saatetaan ottaa kuvia perhealbumiin, ja on kurjaa jos päätyy perhealbumiin kyseenalaisen avonaisessa kaula-aukossa vauvan päättäessä raottaa maitobaaria hieman enemmän esiin.
  6. Kantoliinojen hyödyntämisestä. Itsellä käytössä sidottava vesiliina, josta oli alkuvaiheessa hyötyä kun vauva oli tottunut olemaan lähellä ja pääsi pyyhkeen alle lämmittelemään. Vesirengasliinasta olisi ollut ehkä enemmän hyötyä. En suosittelisi aloittelevalle liinailijalle vesiliinaa, sillä materiaali ja märkä vauva yhdistelmä on haastava.
  7. Uimalasit. Niistä oikeasti on hyötyä. Itse aina jossain vaiheessa kuitenkin innostun sukeltelemaan ja puhaltelemaan kuplia vauvan vatsaan ja no… kloorivesi ärsyttää silmiä. Tuliko kenellekään yllätyksenä?

Bonusvinkkinä. Jos vauvauintiin sisältyy vedenalaista kuvausta. Harjoittele sukellusta ennen kuvausta, vaikka ilman vauvaa. Ja ne keuhkot on hyvä puhaltaa tyhjäksi ennen sukellusta että pääsee alas. Tähänkin sopii myös kohta 5.

Siinä minun vinkkini vauvauintiin. Jos tiedät itse parempia, unohdin jotain saa laittaa kommenttia!

 

 

 

Uuteen vuoteen vanhoin eväin

En varmastikaan ole ensimmäinen äiti joka aloittaa blogin kirjoittamisen hoitovapaansa aikana. Uskallan sanoa, etten varmasti ole viimeinenkään. Kuitenkin, harrastuksena tämä ei minulle ole täysin uutta vaan oikeastaan kymmenen vuotta takaperin aloitetun harrastuksen uudelleenlämmittelyä. Halusin vain aloittaa alusta, puhtaalta pöydältä sillä edellisestä kerrasta on jo aikaa.

Mitä minusta sitten tulisi tietää. Vuoden vaihtuessa en kilistellyt laseja, en ihmetellyt taivaalle piirtyviä raketteja, sillä olin jo pienen lapseni vieressä puhtaissa lakanoissa nukkumassa. Lapsi on ensimmäiseni, joten yhteinen kieli ja nukutut tunnit ovat usein vielä hakusessa. Olen varma siitä, että lapsen mukana kuuluisi tulla käyttöopas. Se olisi ainoa käyttöopas jonka oikeasti haluaisin lukea. En vain ole vielä löytänyt sitä.

Rakastan järjestystä, vaikkei sitä usein ulkoisesta olemuksestani huomaa eikä ympäristöstänikään. Vuorokaudessa tuntuu olevan liian vähän tunteja. Yritän silti kahvikuppi toisessa kädessä parhaani mukaan luoda järjestystä alati kaaosta kohti pyrkivää maailmaa. Moni luulee että tulen toimeen tietokoneiden ja teknisten laitteiden kanssa, silti haaveilen usein kouluttavani armeijan kirjekettuja välittämään viestejä ja muistuttamaan tulevista neuvola-ajoista. Tämän projektin ollessa kesken, tyydyn paperiseen kalenteriin, jolla kokoa on sen verran että voi tarvittaessa käyttää pienenä kahvipöytänä.

Lisäksi rakastan käsitöitä, käsillä tekemisen taitoa. Alkuyön tunteina saattaakin taloudessamme kuulla puikkojen tasaisesen kilkatuksen, tai yksinäisen helmen vierimisen lattialla. Ajottain yritän laajentaa taitoani ruuanlaiton puolelle, mutta sitä määrää kermaa ei ole keksitty, joka luomukseni pelastaisi…img_5358