Taitotaukoa

Tulipa heti blogihistorian alkuun pitkä tauko. Sain ystävältäni innostuksen uuden taidon opetelluun. Siinä onkin viimeisten kuukausien aikana kaikki vapaa-aikani mennyt. En vieläkään ole kädenjälkeeni aivan tyytyväinen, mutta parempaan päin mennessä.

Olen siis sukeltanut Paapiin, Ommellisen, Kangaskapinan… ja niin, lastenvaatteiden teon villiin maailmaan. Yrityksiä on lukuisia ja kuluneita tunteja samatein… Nyt alkaa pikkuhiljaa sujumaan edes jotenkin.

Ohessa siis Kangaskapinan kankaasta (käsityömessuilta hamstratusta), Noshin ilmaiskaavalla tehdyt baggy-pöksyt. Sivuhuomautuksena, sain vauvan eräänä iltana ajoissa nukkumaan… eli uusin Star Wars tuli myös nähtyä. Koulutukseni jatkukoon…

IMG_1902

Olen siinä mielessä tyytyväinen tuotokseen, ettei kohdistuksen myötä vauvan takapuolesta näytä tunkeutuvan Sith-armeijaa…

Mainokset

Ienten kutinaa…

Voi sitä murhetta ja ahdistusta minkä saapuvat hampaat aiheuttavat. Ikeniä koetetaan rapsutella kaikkeen mahdolliseen ja turhaudutaan kun niistä ei ole apua. Vauvan mielestä parhain apu kutiaviin hampaisiin tulisi sähköjohdoista, vanhemmat yrittävät tyrkyttää viilennettyä purulelua.

Sain kuitenkin aikaiseksi kokeilla uusia yhdistelmiä vauvan viihdytys- , puruleluihin. Pidän kovasti puun ja turkoosin yhdistelmästä. Näitä puruleluja tuntuu roikkuvan vähän jokaisessa kassinkahvassa ja vaunun aisassa. Keksinmalliset aiheuttavat ulkopuolilissa eniten hilpeyttä. Apua näistä selvästi tuntuu olevan.

Karkkivärejä talvimaisemaan

Lumi saapuikin sitten tänne eteläänkin oikein kinostellen. Hieman hämmentävää kun takapihalla on uponnut hankeen melkein nilkkoja myöten. Myös kissat ovat olleet hämmentyneitä, kun ulkohäkkiin vievä putki on ollut lumen peitossa. Sitkeästi sukeltelemalla ja kahlaamalla on kuitenkin päästy haistelemaan alkavan kevään tuoksuja. Kiipeilypuu on ollut hieman liukas, eli hangessa näkyy tömähtäneen kissan takapuolen jälki. (Tälle ei tietenkään sovi nauraa, se ei ole liukastumista vaan tarkoituksellista tassujen pitokyvykkyyden testaamista).

Silikonikoruista on jäänyt lukkoja, joten päätin soveltaa tällä kertaa avainnauhaan. Helminä oikein hekumallisen marjapuuronväriset puuhelmet. Oikein ihanan pirteä. Näitä pitäisi tehdä enemmänkin. Etenkin kun nyt on niin onneton tilanne että Accu-Flex on loppu, enkä ole vielä jaksanut selvittää että mistä kannattaisi tilata….

Vinkkejä hoikan vauvan kestovaipatukseen

Aloitin kestovaippailun sattuman kautta. Pohdimme asioita, joissa voisimme säästää jotta voisin olla mahdollisimman pitkään kotona. Sain myös ystävän kautta edullisesti erän kestovaippoja auttamaan alkuun kestovaippailu-uraamme. Vauvamme ei ole ollut helpoimmasta päästä vaipatettavia hoikan ruumiinrakenteensa vuoksi, siksi koostan vinkkejä, jotka ovat toimineet meillä.

  1. Tarrasäädettävät vaipat ovat olleet näppärät. Tarra ei ole niin nätti, ja kärsii pesussa enemmän mutta on kaikista helpoin säätää hoikan varren ympärille tiukasti. Tarravaippa on myös helpompi laittaa liikkumaan pyrkivälle vauvalle.
  2. Jos tarravaippa kuitenkin ahdistaa esteettistä silmää, niin sitten on ollut apua vaipoista joissa on reilusti neppareita joilla voi säätää korkeutta. Tässä on hyötyä ollut ns. sivunapeista joilla saa säädettyä lahkeet reisien ympärille tiiviisti.
  3. Olen itse kokenut ohuet imupaketit tehokkaammaksi, vaikka se tarkoittaisi lyhyempää vaihtoväliä. Olen yhdistänyt mikrokuituimua ohueen bambutaitokseen, ja tämä on meillä hyvin toiminut. Paksumpi imukerros hankaloittaa vaipan istuvuutta reisien alueella.
  4. Jos mahdollista, eli vauva on suopea on hyvä varmistaa vaipan istuvuus vielä koukistamalla vauvan jalat vatsan päälle. Tästä näkee vielä vaipan istuvuuden reisien ympärillä.
  5. Meillä on toiminut paremmin ns. ikään ja kokoon sopivat vaipat. Koko vaippaiän vaipat vaativat enemmän säätöä ja tuntuvat jäävän aina jostain kohtaa löysäksi.

Siinä vinkkini hoikan vauvan kestovaipatukseen. Jos on muita ajatuksia, niin saa ehdottomasti laittaa kommenttia! =)

Höpsähtäminen…

Se tunne kun kuulee läheisen ihmisen odottavan vauvaa. Sitä ei oikein ymmärräkään sitä helmeilevää riemua mikä patoutuu rinnan alle. Ennen omaa lasta läheisten vauvauutiset olivat odotettuja, ja iloittuja ja todella rakkaita, mutta vasta oman lapsen myötä on uutisiin reagoiminen lähtenyt täysin lapasesta.

Kuulin tämän Suuren uutisen kahvilassa. Uutisen kuuleminen aiheutti välittömän riemun joka tarttui välittömästi myös omaan vauvaani. Ympärillä olevat ihmiset kääntyivät katsomaan ihmisjoukkoa, jonka nauru ja iloinen kikatus kaikui pitkin kahvilaa ja käytäviä. Ihana pieni salaisuus, ja riemu joka pääsee pulppuamaan ja leviämään ympäristöön. Kikatimme vauvan kanssa onnellisena koko sen päivän.

Nyt vain odotamme, odotamme ja toivomme. Säkenöivää iloa ja palavaa rakkautta. Ja tietenkin paljon vauvan tuoksua ja tuhinaa.

Valon leikkiä lasipinnalla

Olen viimeaikoina rakastunut palavasti turkoosin eri sävyihin. Kun rakkauteen yhdistää vielä ennen joulua hankitun memorywiren (onko tälle suomenkielistä termiä? muistivaijeri?), niin soppa on valmis.

Yleensä turkoosi mielletään ruskettuneen ihon kaveriksi, mutta uskoisin että tämä sopii kalpeille käsillenikin. Itse muutun kesäisin hetkeksi valkoisesta punaiseen, ja syksyä kohden takaisin valkoiseen. Kuka sitä rusketusta kaipaa….

Memorywire myös paransi traumani rannekorujen suhteen. En oikein osaa käyttää rannekoruja, saati sitten tehdä niitä. Tavallisella lukolla kiinnitys tuntuu vaikealta. Lisäksi lukon kiinnitys niin vähäisen työn jälkeen tuntuu turhauttavalta. Muutamana jouluna pujottelin helmiä kuminauhoihin, mutta kuminauhat tuntuvat helmiä kuluttavilta, lisäksi pelkään aina, että ne menevät katki. Itselläni ranteet ovat lisäksi melkein lapsen ranteita vastaavat, joten normaalikokoisten ranteiden paksuus on ollut aina työläs arvioida…

Rakkaudesta hopeaan

Päivät kuluvat hurjan nopeasti ja ikkunoista kiirivä valo vihjaa kevätsiivouksen ajankohtaisuudesta. En vuosi sitten ison mahani kanssa pystynyt pesemään ikkunoitakaan ja se on valitettavasti nähtävissä.

Tällä kertaa kuvaan pääsivät pitkästä aikaa hopeasta tehdyt korvakoruni. Mukana myös aivan ihanakiiltoisia keshi-helmiä. Vauvamme pääsi muutamaksi tunniksi harjoittelemaan äänenkäyttöä isoäitinsä ja Black Sabbathin kanssa ja vanhemmat pääsivät  testaamaan Kaskis-ravintolan illallista. Tapani mukaan hermoilin ja käytin valtavasti aikaa korvakorujen tekoon, päättäen kuitenkin jättää hiukseni auki. Korvakoruissa lienee kuitenkin vähän samaa, kuin kauniissa alusasuissa. Se, että itse tietää on pääasia.

img_5446

Kuinka selviydyn vauvauinnista?

Nyt vauvauinnin ”konkarina” (eli jo toiselle kaudelle siirtyneenä) ajattelin kirjoitella hieman muistiin ohjeita ja vinkkejä jotka olisivat olleet minulle avuksi. Nämä ovat vain vinkkejä jotka toimivat meille, ensisijaisesti kannattaa noudattaa uinnin vetäjän ohjeita sekä uimahallista/ kylpylästä saatuja vaatimuksia.

  1. Rentoudu ja hengitä syvään. Jos vauva aistii hänen uimakaverinsa, oman itsensä jatkeen hermostuvan ja pelkäävän pudottamista ja vettä niin vauva itsekin hermostuu ja alkaa pelkäämään.
  2. Itse altaaseen ei koskaan vahinkoja sattunut, altaan reunalla odotellessa mahdollisuudet ovat kuitenkin vielä mihin vain. Odotellessa ollaan kuitenkin paikoillaan jonkin aikaa. Itse hyödyin kertakäyttöisestä uimavaipasta normaalin uimavaipan lisäksi.
  3. Rauhallisuutta siirtymisiin ja turvallisuus ennen kaikkea. Altaan reunalla on liukasta ja jos vauva on turvakaukalossa pyyhkeisiin peiteltynä niin turvavyöt on hyvä olla siirtymisissäkin kiinni.
  4. Jossei turvakaukaloa saa uintiin mukaan, niin monesta hallista löytyy bumbo-istuimia vauvoille ja sain vinkin myös ikeakassista vauvan väliaikaisena laskupaikkana.
  5. Itselle istuva, helposti puettava uimapuku! Uimapuku on pystyttävä usein pukemaan yhdellä kädellä, vauvan hermostuessakin. Istuvuus on myös tärkeää. Altaalla saatetaan ottaa kuvia perhealbumiin, ja on kurjaa jos päätyy perhealbumiin kyseenalaisen avonaisessa kaula-aukossa vauvan päättäessä raottaa maitobaaria hieman enemmän esiin.
  6. Kantoliinojen hyödyntämisestä. Itsellä käytössä sidottava vesiliina, josta oli alkuvaiheessa hyötyä kun vauva oli tottunut olemaan lähellä ja pääsi pyyhkeen alle lämmittelemään. Vesirengasliinasta olisi ollut ehkä enemmän hyötyä. En suosittelisi aloittelevalle liinailijalle vesiliinaa, sillä materiaali ja märkä vauva yhdistelmä on haastava.
  7. Uimalasit. Niistä oikeasti on hyötyä. Itse aina jossain vaiheessa kuitenkin innostun sukeltelemaan ja puhaltelemaan kuplia vauvan vatsaan ja no… kloorivesi ärsyttää silmiä. Tuliko kenellekään yllätyksenä?

Bonusvinkkinä. Jos vauvauintiin sisältyy vedenalaista kuvausta. Harjoittele sukellusta ennen kuvausta, vaikka ilman vauvaa. Ja ne keuhkot on hyvä puhaltaa tyhjäksi ennen sukellusta että pääsee alas. Tähänkin sopii myös kohta 5.

Siinä minun vinkkini vauvauintiin. Jos tiedät itse parempia, unohdin jotain saa laittaa kommenttia!

 

 

 

Lumimyräkän vanki

Ulkona tuiskuaa sen verran, että lienee parempi jäädä sisälle ihmettelemään pihamaalle kertyviä kinoksia. Näinä hetkinä onkin hyvä kaivaa NERIK* (näitä en raski ikinä käyttää) esiin ja yrittää luoda puitteita niille kaikista hohdokkaimmille helmille.

Yksi hyvä esimerkki tällaisesta on Jane Myrskyn luoma pöllöhelmi. Olen aina pitänyt pöllöhelmistä, sillä työni puolesta joudun useinkin valvomaan toisten unta. Äitielämän keskellä ei se yövalvominen aivan vierasta ole nytkään. Viimeyönä harjoiteltiin vauvauintiliikkeitä valtaosta yöstä. Voi olla että pitäisi samaistua pöllön lisäksi silmäpussieläimiin sekä särkiin. Eikös särjillä olekin punaiset silmät?

 

Lunta ja pakkasta

Saapuihan se talvikin vihdoin ja viimein. Tietenkin ne parhaimmat pakkaset tulivat silloin kun olin ladannut hyvän äänikirjan vaunulenkeille (Kari Ketosen lukema Miehet jotka vihaavat naisia) ja silloin kun olin sopinut menoa, etten oikeastaan voinut edes jättää vuodevaatteita tuulettumaan. Seuraavia pakkasia odotellessa.

Korujen tekoon on tullut niin pitkä tauko, että tuntuu etten saa enää korua muotoutumaan mielikuvani näköiseksi. Olen unohtanut osan materiaalien nimistä. Tässä pakkaspäivän korussa lienee keshi (?) helmiä ja lasia. Istuin sohvalla ja koetin saada materiaalit muotoutumaan ja muodostamaan pakkaspäivän tunnetta. Riipukseen jäi alati toistuva tunne että yksi helmi puuttuu… ehkä vielä löydän kolon minne sen sijoitan.

Nyt lähden hyödyntämään kiihtyvää lumisadetta muutenkin kuin koruinspiraation muodossa. Pitäisi ainakin saada tehtyä oven eteen sen verran tilaa, että saa vaunut pihalle.  Oikein hyviä pakkaspäiviä, blogiini eksyneelle satunnaiselle lukijalle.